Hyvät Villi Lupiinin lukijat sekä Villi Lupiinin väki

Seura-lehti on joskus vaikuttanut elämänkulkuuni hyvin merkittävällä tavalla. Se sinetöi kohtaloni kymmenen vuotta sitten. Olen miettinyt, millä tavalla muistelisimme aviomieheni kanssa tuota merkittävää tapahtumaa, joka osui kohdallemme lokakuussa 1992. Sain ajatuksen katsoa, löytyykö Internetistä Seura-lehden netti- sivuja ja sieltähän ne eteeni avautuivat.

Seura-lehden treffipalvelu toimii näköjään nykyisin Villi Lupiini-nimisenä. Kun itse tuolloin kymmenen vuotta sitten laitoin oman ilmoitukseni, en tiennyt Internetistä, vaan laadin ilmoituksen käsin, jonka sitten postitin Seuran treffipalveluun. Silloin oli kesä ja malttamattomana odottelin mahdollisia vastauksia. Saamieni vastausten joukossa oli yksi ylitse muiden; hellyttävä ja arkaileva kirje, joka jotenkin puhutteli minua omalla vaatimattomuudellaan. Lähestyin tuota tuntematonta, joka ilmaisi mielenkiintonsa tutustua minuun lähemmin ja lähetin hänelle paluupostia.

Lokakuisena iltana pimeyden jo laskeuduttua, hän oli sitten ensimmäistä kertaa ovellani. Taianomaisesti tunsimme heti kuuluvamme toisillemme ja niin kaksi elämää sulautui yhteen. Muutin hänen kotikaupunkiinsa, josta tyttäremme kasvettua minulla oli onni saada myös vakituinen työ. Joulun aikaan vietämme kahdeksan-vuotishääpäiväämme ja kiitollisina voimme todeta, että olemme saanet viettää antoisia ja rakkaita yhteisiä vuosia.

Taianomainen tunne yhteenkuuluvuudesta rakensi pysyvän pesän sydämiimme silloin kymmenen vuotta sitten. Seura-lehden kautta löysi näin kaksi ihmistä toisensa, vaikka matkaa välillämme oli yli 650 km.

Haluan välittää rakkaat kiitokseni Seura-lehden treffipalveluun sekä terveiset Villi Lupiinin lukijoille.

Rakkauden voi löytää näinkin

>>TAKAISIN<<